
Ötöpesän jengi on tässä hieman ihmetellyt tuota
Meksikonlahdenladen öljykatastrofia. Kaikkea se vihoviimeinen kiireinen ahneus sitten saakin aikaan. Ei malteta perehtyä rauhassa työn vaatimuksiin, vaan öljyä pitää saada, ja heti. Jopa 1500m syvyydestä, minne
saturaatiosukeltajilla ei ole asiaa, ja
rovien sekä parempien
pienoissukellusveneiden käyttö on kallista ja aikaavievää. Mutta niin sen pitääkin olla. Maltettiinkohan venttiilikeskustakaan rakentaa?
Karibianmerellä, kiitos
pikkuGeorgen, on aika rajusti heikennetty teknisiä työvaatimuksia ja turvallisuusasetuksia. Esim. Pohjanmerellä on aika toinen meininki. Oli oikeastaan vain ajan kysymys, että tämä tapahtui. Räjähdyksiä, tulipaloja, kopterionnettomuuksia ja huoltoaluskämmäilyjä on tapahtunut huolestuttavassa määrin. Liikaa siis. Työt on toki tehtävä, mutta työturvallisuudesta ei saa tinkiä. Koskaan. Ei, vaikka olisi kiirekiirekiire.
Tämän takia Ötöpesän jengi tahtoisikin suositella kahta kirjaa. Kumpikin niistä kertoo öljyteollisuuden rötväilyistä, jopa suorastaan rikollisista laiminlyönneistä. Kummankin on kirjoittanut suomalainen offshore-alan hyvin tunteva ammattimerenkulkija. Ensimmäinen on Pekka Joen "Eniwetok". Tarina siitä, mitä romualuksesta piti tehdä tuotantolautta. Vähällä rahalla ja äkkiä. Siltikin työtä valvoneen Pekka Joen kaikki ammatilliset huomautukset laitettiin kintaallaviitatuksi. Lopputuloksena oikeussalidraama Singaporessa, tuossa oikeusvaltioiden kuningattaressa. Kerrottakoon ihan pikku maistiaisena, että esim. maalia laitettiin suoraan paksun, rapean ruostekerroksen päälle...
Toinen kirja on toki fiktiota, kirjoitettu vuonna 2002. Silti jopa profeetallinen teos siitä, miten näennäisesti pieni, joskin ihmishenkiä vaatinut huoltoaluksen uppoaminen aiheuttaa sarjan katastrofeja. Kyseessä on merikapteeni, dpo Juha Lehtosen meriromaani Atlantic Unicorn. Lehtosella on todella pitkä kokemus työstä sukellustukialusten päällikkönä kansainväisillä öljykentillä. Siis niiden lukijoiden, joita tekniikka kiinnostaa, ei tarvitse pettyä. Lehtonen on kyllä muuten kirjoittanut kaksi muutakin aika hyvää meriaiheista, omaan kokemukseen perustuvaa kirjaa. Ötöpesän jengi suosittelee myös niitäkin. Varjelusta silti kaikille ahneiden paskiaisten ahdistamille
ammattimerenkulkijoille.
Mutta koska kyseessä on nyt kuitenkin Ötöpesän jengi, niin rentoudutaan, ja
syödään väilllä!