Ensimmäisenä kunnon kesäpäivänä pastori Palloveikon mieltä ei voi kurjistaa sitten mikään. Ei ajan loputtomuus eikä maailmankaikkeuden äärettömyys. Ei edes se, että Törväsperän seurakunnan kirkkourut hajosivat. Siihenkin kanttori keksi luovan ratkaisun. On hieman kylmää juotavaa, aika ja paikka täydellisesti hetkessä läsnä. Laadullisesti. Pistää miettimään, että voiko aika olla ystävä? Kyllä voi, nimenomaan juuri tällaisina hetkinä. Laatuaikaa ei ole olemassakaan, on vain tämä hetki ja se on ikuisesti läsnä.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Voiko aika olla ystävä?
Ensimmäisenä kunnon kesäpäivänä pastori Palloveikon mieltä ei voi kurjistaa sitten mikään. Ei ajan loputtomuus eikä maailmankaikkeuden äärettömyys. Ei edes se, että Törväsperän seurakunnan kirkkourut hajosivat. Siihenkin kanttori keksi luovan ratkaisun. On hieman kylmää juotavaa, aika ja paikka täydellisesti hetkessä läsnä. Laadullisesti. Pistää miettimään, että voiko aika olla ystävä? Kyllä voi, nimenomaan juuri tällaisina hetkinä. Laatuaikaa ei ole olemassakaan, on vain tämä hetki ja se on ikuisesti läsnä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti