Ruotsissa hyvä, Ötöpesässä paras (1/3)

Aterioinnin päätteeksi yömyssynä ja digestiivinä Svärsy nautti snapsia. Sitä tarvittiin, sillä Tukholma on kiireinen, kylmä ja tuulinen paikka.
Sitten alkoivat raskaat asiat. Ne vaativat kyytipojaksensa kevyttä, hyvää (ei liian tanniinista) punaviiniä. Sitä kuluikin kärsätolkulla.
Svärsylle tuli tietenkin nälkä. Paahdettu artisokka vaati seurakseen raikasta tsatsikia, basilikaisia mozzarellapallukoita ja valkosipulioliiveja..
Kahdessadas ötöpostaus oli lähestymässä. Svärsy huomasi löytäneensä itsensä sattumalta ruotsinlaivan saunabaarista. Hups.

Ehkäpä juuri siksi Svärsy, Ötöpesän jengin asukki lähti vanhoja kotiseutujaan katsomaan. Tukholmaa. Kaupunkia, jossa tuulee ja jossa tuoksuu aina paistettu makkara. Sokeri-Sakarin surrealistista tyyssijaa. Paikkaa, jonka alamaailman viemäreissä missibirrit ja filibobiaanit taistelevat viemärien hallinnasta. Paikkaa, jonka viemäreissä myöskin yksinäinen fetorukeli etsii Keisaria.

Epäsuunnittelun alettua raskas polttoöljy alkoi palamaan, raskaat potkurit kynsivät merivettä ja jäiden kodikas ryske kertoi matkan alkaneen...