Ötöpesän jengi on tässä hieman ihmetellyt tuota Meksikonlahdenladen öljykatastrofia. Kaikkea se vihoviimeinen kiireinen ahneus sitten saakin aikaan. Ei malteta perehtyä rauhassa työn vaatimuksiin, vaan öljyä pitää saada, ja heti. Jopa 1500m syvyydestä, minne saturaatiosukeltajilla ei ole asiaa, ja rovien sekä parempien pienoissukellusveneiden käyttö on kallista ja aikaavievää. Mutta niin sen pitääkin olla. Maltettiinkohan venttiilikeskustakaan rakentaa?Karibianmerellä, kiitos pikkuGeorgen, on aika rajusti heikennetty teknisiä työvaatimuksia ja turvallisuusasetuksia. Esim. Pohjanmerellä on aika toinen meininki. Oli oikeastaan vain ajan kysymys, että tämä tapahtui. Räjähdyksiä, tulipaloja, kopterionnettomuuksia ja huoltoaluskämmäilyjä on tapahtunut huolestuttavassa määrin. Liikaa siis. Työt on toki tehtävä, mutta työturvallisuudesta ei saa tinkiä. Koskaan. Ei, vaikka olisi kiirekiirekiire.
Tämän takia Ötöpesän jengi tahtoisikin suositella kahta kirjaa. Kumpikin niistä kertoo öljyteollisuuden rötväilyistä, jopa suorastaan rikollisista laiminlyönneistä. Kummankin on kirjoittanut suomalainen offshore-alan hyvin tunteva ammattimerenkulkija. Ensimmäinen on Pekka Joen "Eniwetok". Tarina siitä, mitä romualuksesta piti tehdä tuotantolautta. Vähällä rahalla ja äkkiä. Siltikin työtä valvoneen Pekka Joen kaikki ammatilliset huomautukset laitettiin kintaallaviitatuksi. Lopputuloksena oikeussalidraama Singaporessa, tuossa oikeusvaltioiden kuningattaressa. Kerrottakoon ihan pikku maistiaisena, että esim. maalia laitettiin suoraan paksun, rapean ruostekerroksen päälle...
Toinen kirja on toki fiktiota, kirjoitettu vuonna 2002. Silti jopa profeetallinen teos siitä, miten näennäisesti pieni, joskin ihmishenkiä vaatinut huoltoaluksen uppoaminen aiheuttaa sarjan katastrofeja. Kyseessä on merikapteeni, dpo Juha Lehtosen meriromaani Atlantic Unicorn. Lehtosella on todella pitkä kokemus työstä sukellustukialusten päällikkönä kansainväisillä öljykentillä. Siis niiden lukijoiden, joita tekniikka kiinnostaa, ei tarvitse pettyä. Lehtonen on kyllä muuten kirjoittanut kaksi muutakin aika hyvää meriaiheista, omaan kokemukseen perustuvaa kirjaa. Ötöpesän jengi suosittelee myös niitäkin. Varjelusta silti kaikille ahneiden paskiaisten ahdistamille ammattimerenkulkijoille.
Mutta koska kyseessä on nyt kuitenkin Ötöpesän jengi, niin rentoudutaan, ja syödään väilllä!
Noita järkyttäviä tarinoita on maailmassa paljon; joku yrittää varoittaa, puhua järkeä, tekee kaikkensa jotta saisi ahneet, suuruudenhullut ynnä muut toimimaan toisin... kukaan ei kuuntele ja sitten KABUM! :(
VastaaPoistaKivoja nuo koalat :) Ainakin katsella, kuulin kerran huhuja että niiden turkissa on ötököitä,,, Toivottavasti se oli joku poikkeustapaus.
Kyllä. Yleensä se merenkulku/sukelluspuoli haluaakin tehdä työnsä hyvin. Mutta se öljyntuotantopuolen on valmis riskeeraamaan pelkän rahan takia vähän liikaa. Jopa ihmishenkiä. Katsokoon Kops ekaa linkkiä tarkemmin.
VastaaPoistaJa kyllähän nyt villieläimissä aina syöpäläisiä on! Koaloissa myös! Ja Australiassa ne punkit voi olla sangen ikäviäkin.
Taisi olla sellainen kirja, kuin Iiris Kalliolan "Kaukomatkaajan luontoharmeja". Kops lukekoon sen, mutta älköön peljätkö. Onhan se hyvä tietää mahdolliset harmit. Sittenhän ne voi paremmin välttää! Eikös niin! Sitten Kops nauttii lomastaan paremmin ja voi myös varoittaa kanssalomailijoitakin, jos tarve vaatii!
Kops taitanee opettaa italian kieltä. No, ainakin etelässä on niitä vähän ikävempiä Buthus-skorpioneja. Ovat enimmäkseen yöaktiivisia. Jos niitä päivällä haluaa löytää, niin kannattaa nostaa vähän isompia kiviä kosteahkoilta paikoilta. Eivät käy päälle. Jos yöpyy luonnossa, niin kengät on ehdottomasti ravistettava aamulla, ennen kuin ne laittaa jalkaansa. Niillä on tapana öisin ryömiä kenkiin. Etenkin laadukkaisiin italialaisiin nahkakenkiin. Niissä on hyvä nukkua. Pistävät kyllä hädissään, jos jalka käy päälle. Mutta pelko pois Kops, tieto on valtaa!
Jos sitä aina pelkäisi matkustaessaan, niin mitä siitä tulisi? Pöh!
Ehkäpäs Kopsin pitäisi mennä vaikka laitesukelluskurssille? Matkakohteesta pystyisi myös nauttimaan vedenalaisessa muodossa?
Ja jos Kops oppisi vielä sukeltamaankin ja menisi Italiaan, niin Kopshan olisi lähes samanlainen sankari kuin Luigi Durand de la Penne!
VastaaPoistaLuigi Durand de la Pennen ryhmä nimittäin teki ehkä koko maailman huimapäisimmän ja hurjimman tempun koko maailman merisodankäynnin historiassa. Kaksi taistelulaivaa upposi, HMS Valiant ja HMS Queen Elizabeth. Engelsmannien nenän edessä!
Tässä wikiartikkeli kyseisestä rohkeasta italialaisherrasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Luigi_Durand_de_la_Penne
Saadaan näemmä frittikatkaravut paistovalmiina, ei tarvitse edes öljyä lisätä :-(
VastaaPoistaDurand de la Penne jäi vangiksi tuon temppunsa jälkeen. Sodan jälkeen hän sai urhoollisuusmitalin HMS Queen Elizabethin kapteenilta itseltään.
Ikävä kyllä laivat upposivat satama-altaaseen niin, että niiden kannet jäivät vedenpinnan yläpuolelle. Ne saatiin takaisin kelluntakuntoon viikon sisään. HMS Valiant palasi takaisin merelle heinäkuussa 1942 ja QE, joka modernisoitiin samalla, huhtikuussa 1943.
Durand de la Penne jäi sodan jälkeen Italian laivastoon, ja hän jäi täysinpalvelleena eläkkeelle 1975 vara-amiraalina.
Ruukinmatruuna koko pikku sydämestään toivoo, etteivät pikkunorsut värväydy mukavuuslippulaivalle.
VastaaPoistaKun hommmat piipivät, ne piipivät pahimmalla mahdollisella tavalla. Tässäpä mukavuuslippulaiva Argo Merchantin edesottamuksia:
VastaaPoistaBetween 1953, when she was built, and 1976, when she sank, the ''Argo Merchant'' suffered every known form of maritime disaster. In 1967 the ship took eight months to sail from Japan to America. She collided with a Japanese ship, caught fire three times and had to stop for repairs five times. In 1968 there was a mutiny and in 1969 she went aground off Borneo for thirty-four hours. In the next five years she was laid up in Curacao, grounded off Sicily and towed to New York. In 1976 her boilers broke down six times and she once had to travel with two red lights displayed, indicating that the crew could no longer control the ship's movements because her steering and engine had failed. She was banned from Philadelphia, Boston and the Panama Canal. To round off a perfect year she ran aground and sank off Cape Cod depositing the country's largest oil slick on the doorstep of Massachusetts. At the time of the final grounding the ship had been 'lost' for fifteen hours. The crew was eighteen miles off course and navigating by the stars, because modern equipment had broken down. What is more, the West Indian helmsman could not read the Greek handwriting showing the course to be steered. A naval expert afterward described the ship as 'a disaster looking for somewhere to happen'.
Auts, Matruuna, auts, auts, auts! Mukavuusliput ovat pee-ee-ärseestä! Miehistökin esim. voi olla aika hyvä (esim.filipinot osaa), mutta jos paatti on P-R-C:stä, niin sille ei voi mitään.
VastaaPoistaÖtöpesän jengin tuntema ammattimerenkulkija on ollut tankkerilla, mutta yhteen asiaan hän ei lähtisi. Mihin? No, kemikaalitankkerin vastuulliseksi päälliköksi. Onnettomuusriski on kamala ja esim. sitä nonoxyl-9-kikkelinpienennintä kuljetetaan aivan karseissa kiuluissa. Toivottavasti Somalian merirosvot kaappaisivat, ja joisivat koko lastin! ;)
Mutta hirveä idea silti. Maantie- ja rautatiekuljetuksissa teollisuuskemikaalien kuljetuksissa on sentään tolkkua. Mutta merillä..mukavuuslippualuksilla..ollakseen niitä kuljettavan aluksen päällikkö pitäisi olla sekaisin oleva psykopaatti. Ja ahne + epätoivoinen kans. Öljytankkereita nimittäin säännellään edes hieman. Laki on laki.
Mutta hei! Noista koaloista vähäsen! Niitä on alkanut vaivaamaan mm. silmäklamydiaepidemia, joka voi tappaa tai sokeuttaa. Auttakaa Frater Pascolarctoksen kavereita. Jos tahtoo auttaa, niin tässä olisi koalasairaalan linkki:
http://koalahospital.org.au/adopt-a-wild-koala
Niin. Durand de la Penne teki niin kuin pitikin. Hän tuhosi vihollisen. Merisotilaalle vihollinen on vihollisalus, ei vihollisen merisotilas. Nykyaikana tuo herrasmiesmäisyys on kyllä pahasti hämärtynyt kaiken ihme kommandosodan myötä. Noita saatanan (ja perkeleen) roistoja ja ryökäleitä koulutetaan myös Upinniemessä SukK:n tst-sukeltajalinjalla. Mutta ne on meidän suomalaisten ikiomia roistoryökäle-mussukoita!
VastaaPoistaHmm! Pikkufantit mukavuuslippulaivalle? Mikä ettei! Marschalkka Sinisen Niilin Steinhägerhammasta jo kolottaakin, rahat on finis, joten:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=f5FaQC3FQAo
Palkkiolla Steinhägeriä und Jägermeisteria auch! Hah hah haa!
Ruukinmatruunan molempien tätien puolisot ovat merikapteeneja, ja he molemmat ovat kertoneet melkoisia tarinoita mukavuuslippulaivoista. Jos jätetään puolet pois merimiesjuttuina, niin kuitenkin se jäljellekinjäävä puoli pelottaa.
VastaaPoistaMerikapteeneilla on sellainen tapa, että mukavuuslippulaivojen kippareihin ei pidetä mitään yhteyttä. Merimieskapakoissa, ravintoloissa tai merimieskirkoissa - jos joku kollega paljastuu mukavuuslippulaivan kapteeniksi - hänet jätetään totaalisen yksin. Hän ei kuulu joukkoon - häntä ei muille kippareille yksinkertaisesti ole olemassa.
Ehkä näin onkin parasta.
Se on omatunnnoksikin kutsuttu asia. Tai jos omatunto on niin ja näin, kiikun kaakun, on silti ihan järjen mukaista olla menemättä. Kukaan ei todellakaan tahdo antaa meriselitystä. Eikä se Ötölän populankaan tuntema ammattiskönarikaan muuten ole koskaan kipparoinut mitään mukavuusorjakaleereja.
VastaaPoistaMutta pikkufantit saattavat joutua muukalaislegioonaan, mukavuuslippulaivalle, tai jonnekin muualle, jos Marschalkka Sinisestä Niilistä tuntuu siltä. Jossain vaiheessa Niilin alkaa kumminkin käydä sääli ja pikkufantit kutsutaan takaisin Ötöpesän Sinisen Niilin tykö. Sillä mitä olisikaan Marschalkka Sininen Niili ilman auliita alaisia? Marschalkka saattaa olla Goebbelsmäisen kiero, Himmlermäisen itsetärkeä ja Göringmaisen ahne. Mutta yhtä Marschalkka ei ole. Mengelemäisen julma. Ihailuahuan Marschalkka tahtoo. Pikkufantteja voi jujuttaa, niille voi tärkeillä, ja niitä voi käyttää palveluskuntanakin...mutta paha niille ei saa olla koskaan. Marschalkka on oikeastaan yksi Sinisen Niilin dissosiaatiohäiriön muodoista. Siihen eivät auta edes Tohtori Luttanan määräämät eukalyptuspastillit..