Niin sitten kävi, että sitä kohuttua
designhotellia ei rakennetakaan Katajanokalle. Le Níl olisi ollut hotellin rakentamisesta hyvin närkästynyt, sillä tuo hotellin pienoismalli olisi ollut suora plagiaatti hänen söhryistis-nonfiguraativisesta veistoksestaan nimeltänsä "Valon oodi kuplamuoville"! Toisen inspiraation varastaminen on törkeää ja halpamaista! Teos toimii hyvin veistoksena, mutta arkkitehtuuriksi sitä ei saa muuttaa! Se, että jotakin sanotaan designiksi ei tarkoita, että se olisi hienoa. Design voi olla myös huonoa, kökköä kakkaa, jota ymmärtävät vain asiaan vihityt!
Rahavoimille on kuitenkin annettu nyt turhan nuiva viesti ja valuutta pakenee designhotellittomasta Helsingistä hippulat vinkuen! Onko maan pääkaupungin vetovoimasta enää mitään pelastettavissa? On on! Helsingistä pitää tehdä
Pariisiakin kuuluisampi kuvataidekeskus! Miten se onnistuisi? Pariisin museoissahan on valtavasti hienoa taidetta. Pariisin kaduilla on myös tonnitolkulla koirankikkareita! Eikä mitä hyvänsä junttigöntsiä vaan kulturelleja ranskalaisia
merdejä! Jos siis Helsingin kaduille saataisiin huomattavasti enemmän
koiranpaskoja, niin museoiden taidevalikoimatkin lähtisivät monipuolistumaan ja heti! Helsingin katukuva eurooppalaistuisi välittömästi, kun kulturellit taiteentuntijat istuisivat katukahviloissa likööriä lipittäen ja koiranpaskoja katsellen! Voi sitä käsien viuhtomista ja ulkomaankielten molotusta!
Le Níl siirtyykin taidemanifestinsa jälkeen poksuttelemaan
kuplamuovia ja nautiskelemaan hyvää likööriä.....
Vappu tekee tuloaan, sitä ennen Ötöpesän jengin piti siivota. Mukavaahan se ei ollut, joten Suuren Hyytymyksen uhatessa urakan tietyssä vaiheessa tarvittiin hieman psyykkausta. Jostain sielun synkistä syövereistä täytyi manata esiin sysisynkkä, demonisen raivokas mieliala. Tietty musiikki auttoi oikeaan vireeseen pääsemisessä. Mattopiiskan räiske repi sinistä kevätpäivän ilmaa, pölynimuri ärjyi kuin helvetistä karannut peto! Tämän soundtrackin siivittämänä Ötöpesän jengi rrrräjäytti lian pois:
