Ruotsissa hyvä...Ötöpesässä paras (3/3)

Lopulta Svärsy saapui sitten takaisin Ötöpesään. Matka oli kerrassaan mahtava ja mitä onnistunein. Svärsyn pienet norsunjalat tosin olivat tuosta mielettömästä ympäri Tukholmaa kipittämisestä sangen kipeinä, mutta kyllä se oli sen arvoistakin!

Matkan päätteeksi Svärsy tietenkin tarjosi kaikille ötöystävillensä niin sokerihumalan...kuten myös sen tavallisenkin!
..vaan aivan lopullisia hyvästejä Ruotsille Svärsy ei tietenkään sanonut. Eikä sano. Maan valuuttaa jäi jäljelle, joten Ötöpesän jengillä on siis vielä tiettyjä geopoliittisia intressejä Ruotsia kohtaan...
...ja jälkiruokahan, kuten sanotaan, syödään aivan eri vatsaan....
Kylmän ja tuulisen Tukholman jälkeen Svärsy tietenkin söi rasvaisesti. Ehkä Svärsyssä on niitä pohjoisen mammuttigeenejä?
...vaan tälläkin kertaa piti Svärsyn taas sanoa sanoa Ruotsille hejdå! Mutta..eikun adjö!
Takaisin Ötöpesää kohden matkatessaan Svärsy totesi suurella mielihyvällä, että Ruotsissakin nähtävästi pidetään elefanteista! Erinomaista!

Ruotsissa hyvä...Ötöpesässä paras (2/3)

Rullan ankaruutta lievitti onneksi hanukkakynttelikkö. Onhan se kivaa saada joskus lahjojakin. Mutta kai niitä latkeseja voi muulloinkin paistaa? Vaan purim se varmasti hauskinta on! Silloin saa pyöriä humalassa ihan dreidel-hyrrän lailla!
Kaikesta huolimatta upeaa hopeasepän ammattitaitoa! Erittäin suositeltava museo kaikille historian, antropologian ja laatukäsityön ystäville. Pieni, suuri museo! Suurissa kaupungeissa yleensäkin ne pienet museot ovat parhaita!
Ankaran määräyskäärön asuinsijakin näytti olevan sangen ankaran & arvokkaan & peljättävän näköinen...
Svärsy peljästyi! Löytyi todella ankaranoloinen rulla täynnä käskyjä ja määräyksiä! Ankaraa Herran nuhdetta! Ihan täyttä hepreaa! Svärsylle tuli kuitenkin tuon näkemisestä niin luja Herran pelko ja synnintunto, että poistui suuresti peljäten takavasemmalle...mitähän kaikkia käskyjä Svärsy onkaan tullut rikkoneeksi?


Filmin jälkeen Svärsy huomasi kurittoman ruotsalaisen koulupojan katselevan vitriinissä olevaa veistä aavistuksen ahdistuneen oloisena....

Veistä..hetkinen?

Olisiko se? Olisiko? Olihan se tietenkin! Voihan mohel sentään!

Museoon päästyään Svärsy ihastelikin 1800-luvun herrasväen pääsiäiskattausta. Sitten valot sammuivat ja ruotsalainen kuriton koululuokka alkoi katsomaan holokaustista kertovaa elokuvaa. Tytöt tirskuivat ja pojat räpelsivät älypuhelimiaan. Sitten sympaattinen vanharouva tuli på svenska kertomaan siitä, miten hän perheineen pääsi holokaustia pakoon. Tai siis eivät ihan kaikki perheenjäsenet...

Kurittomat svenskikakarat hiljenivät...
Mutta mikäs se siinä! Oh vey! Olisiko Svärsy ollut sellainen schlemiel, ettei noin suurta kylttiä olisi huomannut? Tokihan Svärsy sen huomasi, joten sisään siis...
Reissun aikana Svärsy löysi myös tunnetun ruotsalaisen valtiomiehen viimeisen leposijan...sen jälkeen Svärsy ikään kuin eksyi ja kipitti sinne, minne kärsä näytti....ehkäpä Vasastanin liepeiltä löytyisi hienoa arkkitehtuuria? Matkaan. Sinne, minne kärsä näyttääkään...
Nälkähän sitä tuli kuitenkin. Kiltti ählämisetä huivittomine tyttärinensä valmistivat Svärsylle ihanan ja muhevan pitakebabin...på finska! Täysin massuin Svärsyn kelpasikin lähteä kipittämään pitkin jäisen ja tuulisen suurkaupungin katuja...
Välittömästi herättyään ja maihinnoustuaan Svärsy etsi Rainbow Dashin värisen bussin. Sillä pääsikin lähemmäs kaupungin keskustaa. Svärsyn pienet norsunjalat kipittivät Hötorgetin kauppahalliin, jossa näkyi vaikka mitä. Casu Marzua ei ollut saatavilla, ei edes lahjuksiakaan vastaan... hapansilakkaakaan ei tällä kertaa ostettu...

Ruotsissa hyvä, Ötöpesässä paras (1/3)

Aterioinnin päätteeksi yömyssynä ja digestiivinä Svärsy nautti snapsia. Sitä tarvittiin, sillä Tukholma on kiireinen, kylmä ja tuulinen paikka.
Sitten alkoivat raskaat asiat. Ne vaativat kyytipojaksensa kevyttä, hyvää (ei liian tanniinista) punaviiniä. Sitä kuluikin kärsätolkulla.
Svärsylle tuli tietenkin nälkä. Paahdettu artisokka vaati seurakseen raikasta tsatsikia, basilikaisia mozzarellapallukoita ja valkosipulioliiveja..
Kahdessadas ötöpostaus oli lähestymässä. Svärsy huomasi löytäneensä itsensä sattumalta ruotsinlaivan saunabaarista. Hups.

Ehkäpä juuri siksi Svärsy, Ötöpesän jengin asukki lähti vanhoja kotiseutujaan katsomaan. Tukholmaa. Kaupunkia, jossa tuulee ja jossa tuoksuu aina paistettu makkara. Sokeri-Sakarin surrealistista tyyssijaa. Paikkaa, jonka alamaailman viemäreissä missibirrit ja filibobiaanit taistelevat viemärien hallinnasta. Paikkaa, jonka viemäreissä myöskin yksinäinen fetorukeli etsii Keisaria.

Epäsuunnittelun alettua raskas polttoöljy alkoi palamaan, raskaat potkurit kynsivät merivettä ja jäiden kodikas ryske kertoi matkan alkaneen...

Liikkeenjohdon oppikirja

Pikkufantit käyvät Heksyylikoulua toisinaan lauantaisinkin. Kävipä niin iloisesti, että ystävällinen taho lahjoitti kouluun uutta oppimateriaalia, mitä sitten Noora-Norsun (eräs Heksyylikoulun taideopettajista) johdolla luettiin pikkufanteille.

Kyseessä on liikuttava tarina Hannu Kolista, viisaasta vanhasta miehestä, joka kertoo rikkaasta elämästään. Herra Koli tutustui mm. kirkkoherraan, poliiseihin ja rikkaaseen sivistysporvariin, herra Wallbergiin, jonka suurta (joskin omalaatuista) taidekokoelmaa hän pääsi ihailemaan.

Perhe-elämääkin Hannu Koli pääsi kokeilemaan, mutta traagiset tapahtumat lopettivat senkin. Hannu Koli ei kuitenkaan jäänyt vetistelemään, sillä elämä jatkui. Tarinan lopuksi Hannu Koli pääsi taivaaseen, jossa vanhat ystävät odottivat häntä.

Kalervo Palsa on kyllä ehdoton suomalaisen lastenkirjallisuuden Grand Old Man!

Myöskin hyviä eväitä elämään! Jossain blogosfäärin syövereissä taidettiin mainita joidenkin tekojen olevan eettisesti vääriä, mutta moraalisesti oikeita. Hannu Koli teki eläessään paljon eettisesti vääriä, mutta moraalisesti oikeita tekoja! Kalervo Palsan "Eläkeläinen muistelee" onkin siis mitä parhain liikkeenjohdon oppikirja! Tilaisuuteen on tartuttava, ennen kuin se kylmenee...

Hannu Kolin opeilla tie aukenee liike-elämän huipulle! Teot voivat olla hyvinkin epäeettisiä, mutta erittäin moraalisia.....

Muttamutta...uusi lukija! Tervetuloa lukemaan Ötöpesän jengiä, Señor Herrera! Toivottavasti nautitte ötömäisyyksistä, vaikka ette suomea osaakaan! Ötömäisyydet näyttävät olevan aivan oma kielensä...ötömäisyydet ovat ötömäisyyksiä kielestä riippumatta! Kauan eläköön kansainvälinen ötöily!