Vitsaa pyllylle!

 Moni aapisen tarinoista jäi askarruttamaan Suntio Nikodemusta. Pysyikö Pekka-pojan kiltteys vai tarvittiinko sitä vitsaa vielä jatkossakin? Entä jos joku toinen poika Pekan luokalla olisi seuraavana jouluna saanut vieläkin pidemmän vitsan, niin olisiko hänestä tullut vielä Pekkaakin kiltimpi poika? Olisiko Pekasta tullut silloin niin kademielinen, että hän olisi mennyt oma-aloitteisesti pyytämään saada vitsaa tullakseen kiltimmäksi?? Olisiko nykyäänkin mahdollista animoida vitsoja ja jopa kommunikoida telepaattisesti niiden kanssa? Annettinko Tipsulle vitsaa? Mikäli ei sillä kertaa, niin annettinko Tipsulle myöhemmin vitsaa? Entä onko vitsan antaminen nykyään kovin ekologistakaan, puissa ollessaanhan vitsat sitovat hiiltä? Onko niin, että ekotietoinen kasvattaja käyttää mieluummin remmiä kuritusvälineenä?

 

 Pörri ei uskonut äitiä! Äiti haki vitsan ja piiskasi Pörrin! Kanojen nähden vieläpä!

 Vitsalta ei säästynyt yksikään! Myös koirille annettiin vitsaa! Vitsaa!

 Mutta takaisin vitsa-asioihin! Tipsun isosisko oli sitä mieltä, että Tipsulle pitäisi antaa vitsaa! Niin pitäisikin!

 Nykyään hengentieteellisten velhovoimien mahti on hyytynyt sitten entisaikojen! Ankaran tahon mielestä eräänä syynä tähän on mm. Atlantiksen jälkeinen roturappio! Ennen rotu oli parempaa! Kouluissa pitäisi lukea huomattavasti enemmän Kalevalaa ja Blavatskyn teoksia! Ennen oli kansassakin sentään ryhtiä... vaan ei enää!

 Menneinä aikoina Suomen kansan noitaisat juuret olivat niin lähellä, että tarpeeksi osaavat kasvattajat osasivat käsitellä vitsaa jopa telekineettisin voimin! Ongelmatilanteitakin siinä tuli. Mitä tehdä, jos vitsa ei suostu antamaan vitsaa? Pitäisikö silloin vitsalle antaa vitsaa?

 Pekka-pojan opettajakin oli sitä mieltä, että juurikin se vitsa teki Pekasta kiltin pojan! Luokan kilteimmän jopa! Tästä voitaisiin moraalikatoisena nykyaikana oppia jotain!

 Vitsa oli ainakin kolme metriä pitkä! Vitsan nähtyään Pekka-poika muisti kaikki tuhmuudet ja häneltä pääsi itku! Oikein hyvä! Vitsa opettaa kiltiksi!

Tapahtuipa eräänä kauniina päivänä niin, että Suntio Nikodemus kerrassaan suivaantui pikkufanttien kurittomuuteen ja pahantapaisuuteen. Suntio Nikodemus päätti lähettää pikkunorsut saamaan kasvatusta erään tuntemansa vanhemman ja hyvin ankaran tahon luo! Perillepääsyn jälkeen avattiin aapinen. Joskus kauan sitten joulu-ukko oli tuonut Pekka-pojalle jouluksi vitsan!