Magnetofoni laitettiin päälle. Pikkufantit määrättiin suorittamaan rangaistukseksi sata kuperkeikkaa! Niistä kun on hyötyä sitten armeijassa! Jumppasalin kovaäänisistä alkoi soida vauhdikasta musiikkia kuperkeikkoja tahdittamaan. Hiki virtasi, kuperkeikat muksahtelivat ja jumppasalin juustoiset aromit kävivät kärsään.Pikkufanttien pää meni kuperkeikoista melkoisen pyörälle. Koulurauha saatiin takaisin ja liika energiakin purettua.
Heksyylikoulussa oli kerran äidinkielentunti. Lehtori Nikodemus yritti parhaansa mukaan jyystää terveitä perusarvoja levottomien pikkufanttien luisiin nuppeihin. Luokassa esiintyi aivan liikaa levottomuutta! Hirveä kuriongelma, häröilylle oli laitettava piste!Seurasi välitön reissu Rehtori S. Niilin kansliaan. Mitä rangaistukseksi? Vanhanajan kuritus ei käynyt laatuun, sillä sehän oli kiellettyä. Niin, ja juuri tämän vuoksi komisario Niilmann passitti Nikodemuksen aikoinaan suuttumuksenhallintakurssille. Kunnioitus päätettiin palauttaa muulla tavoin.
Välitunnilla pikkufanttien tie vei koulun jumppasaliin....lehtori Nikodemus taas meni opettajainhuoneeseen kahville ja kertoi lehtori Noora-Norsulle "hauskoja" vitsejä...mistä tulikin lehtori Nikodemukselle virallinen varoitus ahdistelusta.
Mesikämmenen karhunpesässä varsin lujaäänisesti repeiltiin tästä kirjoituksesta! :D
VastaaPoistaMahtavaa!
Kyllä on ajat tosiaan muuttuneet. Hyvässä ja pahassa. Sitten omien ala- ja ylä-astevuosien jälkeen olen hankkinut pedagogisen pätevöitymisen ja se osaltaan on laittanut pyörittämään päätä monia omia opettajia muistellessa. Varsinkin ala-asteella (70-luvun lopulta 80-luvun puolelle) meno oli jotain aivan ihmeellistä. Tuntuu, että monet tuon ajan opettajat tekivät kaikki kunnon kardinaalivirheet opettajanvirassaan.
Jos noita aikoja vertaa nykypäivään, on nykypäivää opetuspedagogiikka mielestäni järkevästi toisenlainen, mutta maailma on mennyt sitten muilta osin paljonkin suuntaan, mikä heijastuu luokkahuoneessa varsin typerästi. Pahimmillaan tunnit ovat täydellistä kaaosta ja tunnit kuluvat lähinnä siihen, kun opettaja koettaa pitää nassikat paikoillaan. Räyhääjiä ei saa edes siirtää luokasta ulos, siitä kun tulee halposti syytekin. No, ei siinä omien ala-astevuosien karttakeppillä sormille meiningissäkään kyllä järkeä ollut. Ymmärtääkseni se oli jo silloin laitonta, mutta tuohon maailmanaikaan silti varsin yleinen tapa kouluissa... Itse hyvin kilttinä (mutta itsepäisenä ja kuvia kumartelemattomana) oppilaana en onneksi koskaan saanut natsiluokanopettajalta sentään karttakepistä.
Ötöpesän jengi Mesikämmentä inspiraatiosta! :)
VastaaPoistaAikoinaan koulut todellakin vetivät puoleensa wannabe-kapiaisia ja sairaanhoito-opistojen tylsempää oppilasmateriaalia. Kiva suojatyöpaikka ja pätemisentarvekin sai tyydytystä.
Mutta steinerkoulut ne vasta ovatkin oma lukunsa! Ötöpesän jengi on joskus keskustellut sellaisessa olleen kanssa. Eurytmia jos mikä räjäyttää myötähäpeäpankin. Ehkä pikkufantit tarvitsisivat eurytmiaa?
Tässä sitä:
http://www.youtube.com/watch?v=sNuG2Bmespg
Onpa ketterät fantit. Eivät mitään turhanaikaisia möhkäleitä. Muistuu mieleen omat kouluajat kun olin innokas telinevoimistelija :)
VastaaPoistaSteinerkoulut ovat jääneet itseltä vähän hämärän puolelle. Erään tutun naisystävä opettaa eurytmiaa Steinerkoulussa, pitää joskus kysäistä häneltä, mistä on oikein kyse. Aika vakuuttavalta vaikuttaa Ötöpesän jengin linkin perusteella :)
VastaaPoistaKappas vain. Luonnistuisiko Kopsilta vieläkin sadan kuperkeikan sarja tamburiinin säestyksellä?
VastaaPoistaOn muuten aika yleinen käsitys, että fantit olisivat jotenkin hitaita, kömpelöjä ja äänekkäästi liikkuvia. Oikeasti ne ovat nopeita ja hiljaisia. Norsu on nimittäin varvasastuja ja sen jaloissa on hyvät pehmikkeet, jotka toimivat iskunvaimentimina. Metsässä liikkuessaan voi ohittaa fantin viiden metrin päästä huomaamatta sitä. Juoksunopeus 40 km/h.
Eurytmiaa kannattaa varoa, sen aiheuttamasta häpeästä selviämiseen voi kulua koko loppuikä!