Pikkufanttien kesäreissu

Pikkufanttien tekemillä puilla sauna lämpeni monen monituista kertaa ja klapeja jäi vielä hirmuisesti jäljellekin. Löylyn leppoisat lämmöt syvävirkistivät pikkuväkeä.

Pikkufanttien reissu onnistui suurenmoisesti ja nämä palasivat Ötöpesään levänneinä ja tyytyväisinä!
Jälkiruoaksi pikkufantit onnistuivat löytämään hieman mustikoita. Miten hyvältä ne maistuivatkaan! Ne maistuivat kesältä!
No esimerkiksi grillimakkaraa ja makkaran kaveriksi raikasta salaattia! Raikas ulkoilma tehosti entisestään pikkufanttien muutenkin hyvää ruokahalua....
Pikkuväki löysi myös hienon pallogrillin. Mitähän hyvää siinä tekisi?
Sehän sopi kaikille parahultaisen hyvin. Yöllä kynttilä valaisi pelejä....
Aina silloin tällöin Mini-Sini ja Antenni-Anni ehdottivat, että pelattaisiin korttia.
Tietenkin pikkufanttien reissuun kuului myös paljon riippukeinussa löhöilyä ja muutakin rentoilua. Virkistystä, jos mikä...
...pieni lampikin löytyi lähettyviltä....
..ja koska kun oltiin muinaisella palvontapaikalla, niin pitihän metsänjumalille antaa osansa. Pyhään pihlajapuuhun ripustettiin votiivilippu ja uhriksi annettiin olutta uusien perunoiden kera..
..kunnes vastaan tuli mitä todennäköisin muinainen Yog-Sothothin palvontapaikka. Frater Phascolarctos Ö.T.Ö. -loosista on saava tiedon tästä...
...jäkälän päällä oli hyvä lepäillä nauttien lempeästä auringonkilosta....
Ampumaharjoitusten jälkeen siirryttiin nauttimaan suomalaisesta luonnosta...
Aikansa kikkareita ihmeteltyään pikkufantit aloittivat aamun reippailla ampumaharjoituksilla. Kuulokkeissa soi ampumamusiikkia.
Aamulla löytyi aivan läheltä laonnutta ruohoa ja iso kasa paskaa. Olisikohan tuo ulostaja ollut yöllisen rytinän aiheuttaja? Todennäköisesti...
Töiden jälkeen uni maistuikin hyvin. Pikkuväki tapasi myös paljon ystäviä. Yöllä kuului jotain mystistä rytinää.....
Työt saatiin lopulta tehtyä...tuli komea motti polttopuita! Sininen Niili olisi varmasti pikkufanteista ylpeä!
...ja muinainen metsänhenkikin heräsi torkuiltaan...henki oli ihmeissään. Mitä ihme porukkaa nuo tohinalla saapuneet pikkufantit...eihän täällä nyt pitäisi olla kiire yhtään mihinkään....
...sisiliskokin tuli ihmettelemään joukkoa kummaa...
Pikkuväki saapui sellaisella rytinällä, että maamyyrä kaivautui säikähtäneenä piiloon...
Marsch marsch, äpärät! Vauhtia! Perillä odottavat työt! Kulkee kulkee!
Keskellä kauneinta kesää Marschalkka Sininen Niili ja Ö.T.Ö. -loosin johtaja Frater Phascolarctos saivat aatoksen. Pikkufanteille tekisi oikein hyvää päästä kerrankin nauttimaan auringonpaisteesta ja reippaasta ulkoilmaelämästä! Pikkuväki lähetettiinkin siis ystävällismielisen tahon luokse kesänviettoon. Kun pienet kärsäkkäät oli saatu passitettua matkaan, Frater Phascolarctos & Marschalkka avasivat olutlaatikon..

Perille päästyä reissu aloitettiin hyvinkin reippaasti. Muutama reipas vitsanisku hoputti pikkunorsut kohden varsinaista määränpäätä....

Jeesus tuli kylään!

Ötöpesässä päätettiin lukea vähän Raamattua. Huomattiin, että elefantit tai koalat eivät ole syntiinlankeemuksen alaisia! Arvollisen valtiovieraan, Jeesuksen, kunniaksi päätettiin kuitenkin nauttia pari olutta. Kauan eläköön Jeesus! Hänen fanikerhostaan ei Ötöpesän jengi voi todeta yhtä mairittelevasti...Kerhossa ei kehumista, mutta pomo itse on tosi ok tyyppi!
Mitä ihmettä...itse Herra Jeesus saapui Ötöpesään pikkufantteja tervehtimään!

Mikäs nyt neuvoksi, kun moinen arvovieraista arvollisin tuli kylään, pelastusta tarjoten?

Presidentit, kuninkaalliset, pääministerit (tai jopa paavikin) olisivat ihan lastenleikkiä presidentti Niilistön ulkopoliittiselle protokollaosastolle. Mutta oikein Jeesus itse! Mikä neuvoksi? Menee vaikeaksi, vaikeaksi, totisesti vaikeaksi.....

Vähemmän tylytystä...

Marsch marsch äpärät...

..mutta hetkinen. Ei saa olla aina niin ankara. Nyt on joulunalus ja pitäisi ottaa vähän iisimmin....Marschalkka hypnotisoi teidät!

Ottakaa, rakkaat pikkuelefantit hyvä asento laadukkaan saksalaisen kenttävillan alla. Rentoutukaa. Katse kaukaisuuteen....

Rülps!

Hyvää.

Löytyi myös tosi hieno koalablogi. Käykääpä katsomassa.

Sitten vähän unettavaa tavaraa.

Syksyn viimeinen kukka?

Ötöpesän jengin pieni köynnös kamppailee rohkeasti kylmyyttä vastaan. Purtsin ja muidenkin ötöjen isoksi iloksi köynnös teki tänään pienen... sinisen kukan. Onkohan se syksyn viimeinen?

Pari nuppua yrittää sinnikkäästi muuttua kukiksi. Ehtivätkö ne? Purtsi Puutarhuri kastelee köynnöstä vielä..

Pyhä Ikosaedri

Frater Phascolarctos oli juuri uppoutuneena salatieteellisiin tutkimuksiinsa kun loosinjäsenet tulivat neuvonpitoon. Selvisi, että nuo oudonnäköiset nopat ovatkin oikeasti Pyhiä Ikosaedreja! Frater Phascolarctos oli niistä hyvin kiitollinen, ne nimittäin auttavat huomattavasti maagisten energioiden keskittämistä rituaalimagiassa. Jokaiselle pikkufantille annettiin tästä hyvästä palkkioksi eukalyptuspastilli. Loosin istunto alettiin soittamalla kaunista rituaalimusiikkia.
Näissä d20:ssä on jotain mystistä värinää. Ehkäpä Ö.T.Ö. -loosin johtaja Frater Phascolarctos osaisi kertoa niistä enemmän?

Ötöhetki kullan kallis

Syksy tulee, piinalliset helteet ovat Ötöpesän jengin onneksi ohi. Nyt Ötöpesän jengi voi pimeinä syysiltoina keskittyä siihen, mistä se eniten tykkää: Ötöpesässä lötvimiseen ja yöherkutteluun. Edelliset ovatkin suorastaan geneettisiä erityispiirteitä.

Herkkuhetken päättää rauhoittava, unettava musiikki.

P.s. Uusi lukija, jipii! JE, sydämellisesti tervetuloa seuraamaan Ötöpesän jengiä!

Demokratia haisee...mansikoilta!

Jahas. Taisivat johtua nuo Sinisen Niilin diktatuurihoureet ehkä kovien helteiden matkaansaattamasta nestehukasta. Siihen auttavat kylmät mansikat ja mehu! Onneksi on kesä ja hehkuvan sininen taivas...voi Ötöpesän jengin onnea!
Ötöpesässä huomattiin pieni ongelma. Mikä valtiomuodoksi? Demokratia haisee, joten Marschalkka Sininen Niili päätti julistaa diktatuurin voimaan! Mutta diktatuurejakin on niin kovin monenlaisia! Ideariihi päätyi kolmeen vaihtoehtoon: Natsidiktatuuri, kim-il-sungismi tai sitten scientologinen rahastusdiktatuuri. Viimemainitussa vaihtoehdossa on parhaana puolena tasainen kassavirta valtion kirstuun.

Voiko aika olla ystävä?

Ensimmäisenä kunnon kesäpäivänä pastori Palloveikon mieltä ei voi kurjistaa sitten mikään. Ei ajan loputtomuus eikä maailmankaikkeuden äärettömyys. Ei edes se, että Törväsperän seurakunnan kirkkourut hajosivat. Siihenkin kanttori keksi luovan ratkaisun. On hieman kylmää juotavaa, aika ja paikka täydellisesti hetkessä läsnä. Laadullisesti. Pistää miettimään, että voiko aika olla ystävä? Kyllä voi, nimenomaan juuri tällaisina hetkinä. Laatuaikaa ei ole olemassakaan, on vain tämä hetki ja se on ikuisesti läsnä.

Syvää Sinistä Rauhaa -taas kerran...

Päivät pitenevät, valo laajenee, sininen taivas hehkuu. Voi kevään onnea. Kiireiden keskelle Ötöpesän jengi suosittelee hieman rauhoittavaa, onnellista musiikkia. Ja tietenkin vähäsen kahviakin. Tai sitten teetä, jos niin on parempi.

Sininen Niili (ja muukin Ötölän väki) tykkää Paul Collierista!

Jokainen on hyvä jossakin!

..muutama kylmää uhmaava kukka yltyi hurjasti kukkimaan. Purtsi tunsi viimeinkin olevansa hyvä jossakin!

Purtsista tuli fantti, joka valitsikin hymyilyn:

The Man who chose to smile

Olipa kerran pieni ja surullinen puutarhurielefantti nimeltään Purtsi. Kukaan ei uskonut, että Purtsi saisi chilinsiemenet kasvamaan. Viikot kuluivat, eikä mullassa näkynyt mitään elämän merkkiä. Purtsi itki. Ihan hyödytön, surkea pieni puutarhurielefantti. Mutta sitten pienet vihreät taimet löysivät tiensä valoon. Purtsi ilahtui niin, että antoi nämät pikku chilintaimet rakastavaan kotiin. Purtsi myös istutti kelloköynnöksen, mutta koko kesänä ei kukkia saatu, kunnes...

Syvää Sinistä Rauhaa..

Kaiken elämän kiireen ja stressin keskellä Sininen Niili suosittelee muutaman minuutin rentoutumista. Kannattaa ottaa mukava asento ja vaikka sulkea silmät hetkeksi. Nauttia syvänsinisestä rauhasta..

Sininen Niili tykkää Paul Collierista!