Uusia yrityksiä eri rooliyhdistelmillä kokeiltiin. Sattumia ja niiden monimutkaistumisia näytti olevan vaikka kuinka. Pikkufantit olivat kerrankin iloisia siitä, että kuuntelivat Sinisen Niilin neuvoa. Pelilaatikon tuhottuaan he eivät olisi koskaan saaneet tietää, miten mahtava peli tuo Pandemian 2. laitos onkaan! Kaikkein parasta tietysti on se, että ilkiö ei saanut tätä loistavaa lautapeliä haltuunsa!
Kerrankin peli, jonka häviäminen ja voittaminen on aivan yhtä hauskaa! Sillä se parhaiten nauraa, joka viimeiseksi..ja räkäisimmin (kirjaimellisesti) nauraa!
Sininen Niili kiirehti pikkufanttien luo ja ehdotti, että katsottaisiin edes sentään laatikon sisälle ennen poisheittämistä. Laatikosta löytyi vihkonen, tartuntakortteja, tautikuutioita ja muuta..
Svärsyn ja Mini-Sinin kiukutellessa S. Niili uppoutui sääntövihkoseen. Tutkimuskeskuksia...suoria lentoja..hiljainen yö..ruttoepidemia räjähtää Delhissä tartuttaen Mumbain...maailmanlaajuinen pakokauhu uhkaa...CDC perustaa Pariisiin tutkimuskeskuksen torjumaan Sydneyssä alkanutta influenssaa..karanteeniasiantuntijat lähetetään Moskovaan..ilmakuljetus..riskianalyytikko laatii prognoosin..
Mielenkiintoista..mielenkiintoista..
Pikkufantit herkesivät kiukuttelemasta ja S. Niili alkoi selostamaan sääntöjä. Sopisihan tuota peliä nyt edes kokeilla ennen sen hävittämistä?
On se niinkin että ei kannata antaa pahalle mielelle valtaa, vaan tehdä jotain aktiivista. Mutta kieltämättä pelin aihe ja pelin kulku ovat karmeat.
VastaaPoistaKauheaa.
VastaaPoistaMutta peliä pelataan peliä, ei toisia pelaajia vastaan.
Mutta jos pelaajia on paljon, niin silloin pitää neuvotella. Se on vaikeaa.
Silloin ehtii syödä välillä.
VastaaPoistaKannattaa pitäää ateria ja neuvotella seuraavista seuraavista siirroista.
Tämän vuoksi Pandemia on varsin loistava seurapoeli.
Minulle tarjoutui tässä vähän aikaa sitten tilaisuus tämän kokeilemiseen, kun tutut (aktiviteeteistaan päätellen ilmeisesti Saatanaa palvovat) aktiivipelaajat kyselivät mukaan. Mukavan ennustamaton meininki.
VastaaPoista